Herkullista Elämää
Ihana ihana mökkielämä kaukana kaupungin hulinasta ja arjesta rentouttaa mieltä ja hidastaa omaa tahtia monella tavalla. Olemme viettäneet mökillä Raumalla vajaan viikon ja tämä on ollut fantastista. Löntystelin ensimmäiset neljä päivää vain mökkipiirissä, enkä poistunut edes kauppaan, en viitsinyt pestä hiuksia tai vaihtaa yöpukua pois päältä aamuisin. Kolea kesäsää sai käpristymään huopiin mökin sisälle ja nauttimaan elämän suurista iloista, kuten hyvästä ruoasta ja ystävistä.
Dallaspullia, niitä on mieheni kinunut nyt kolme vuotta. Viimeksi kun hän dallaspullia sai minun tekemänä oli pullien muoto boston. Silloinkin pullat vietiin mökille kesälomalla ja herkuteltiin mökkikahveilla ystävien kanssa. Ai miksikö näitä joutuu odottelemaan ja kinuamaan useampia vuosia? No ihan vaan siksi, että ne ovat niin perinteisiä, melkein tylsiä ja haluan aina kokeilla jotain uutta. Herkullisia dallaspullat ovat, sitä en missään nimessä kiellä.
Kyselin taannoin Instagramin puolella mikä on teidän (suosikki)mansikkaherkku? Sain paljon vastauksia, eikä niiden joukosta noussut esiin vain yhtä suosikkia. Kolme oli kuitenkin yli muiden:
Mä olen mennyt sekaisin mansikoista. Ostettiin torilta laatikoittain mansikoita viikonloppuna ja sen jälkeen meidän keittiö on muuttunut mansikkatehtaaksi. Täällä on valmistunut mansikkasalsaa, mansikka-bruschettoja, tämä mansikka-murupaistos, kuivattuja mansikoita, mansikkahilloa ja ties vielä vaikka mitä muuta. Ainiin ja pakastinhan myös osan talven varalle. Käytän talvella paljon mansikoita smoothieissa ja kakkutäytteissä, joten kotimaisia mansikoita täytyy löytyä aina pakkasesta.
Niin ihanaa etten sanotuksi saa.
Lupasin teille vinkin vastustamattoman mansikkasalsan käyttöön ja tässä se on. Ihanan rapeaa maalaispatonkia, pieni sipaisu hernehummusta ja päälle tuota melkein karamellisoitunutta mansikkasalsaa. Voi pojat mikä alkupala, piknik-eväs tai cocktail-tarjottava tästä tulikaan!
Mansikkakausi on alkanut! Mansikoista voi nauttia nyt täysillä ja kannattaakin, sillä tämä sesonki saattaa olla lyhyt. Meillä on tapana käydä poimimassa mansikoita itse pellolta. Pakastamme osan talven varalle ja osan herkuttelemme totta kai sellaisenaan. Nyt odotetaan kuumeisesti koska itsepoiminta alkaa. Omalta mansikkamaaltamme eli takapihaltamme saamme mansikat aamuisin aamupuuroomme ja mikään ei kyllä maistu yhtä hyvältä kuin makea oman maan mansikka. Nyt on viljelmämme kolmas vuosi ja sato on huikea! Itse asiassa meillä ei paljon muuta kukkalaatikossa enää kasva, kun mansikat ovat sen vallaneet, mutta se ei kyllä haittaa ollenkaan.
Näin työkseen reseptejä suunnittelevana ja sisältöä tuottavana henkilönä sitä usein miettii sisältöä lukijoiden ja seuraajien kannalta. Suurimman osan ajasta suunnittelen ohjeita edelleen itselleni, henkilökohtaisen inspiraation synnyttämänä, mutta toki välillä ajattelen, että mikä kiinnostaisi juuri teitä? Mikä olisi uusi hittiresepti tai herättäisi erityistä kiinnostusta? Usein käy näin: reseptit, joista itse on todella innoissaan ja siksi olettaa, että moni muukin niistä innostuu, jäävät tähdenlennoiksi. Miksi ketään ei kiinnosta, tämähän oli ihan mahtava juttu, kuukauden paras ohje? Sitten taas ne reseptit, jotka syntyvät vahingossa, osana toista kokonaisuutta tai tiedostamattomasti – niistä tulee hittejä.
Kesäkuu – kun koko Suomea valmistellaan lomalle. Siltä se on välillä tuntunut viime viikkoina. Kaiken hektisyyden keskellä aloin haaveilla omasta rauhallisesta juhannuksesta – sometauosta. Mies oli innoissaan. Ettenkö somettaisi yhtään neljään päivään?
Raparperivispipuuro on ihanaa, siis aivan fantastisen ihanaa. Tämä on ensimmäinen kerta kun tein vispipuuroa raparperista. Yleensä teen puuron äitini tavoin punaisista viinimarjoista. Viime syksynä kokeilin omenaa ja ahh kyllä sekin toimi mainiosti. Tästä voisin vetää johtopäätöksen, että vispipuuro on herkullista, teki sen sitten ihan mistä vain marjasta tai hedelmästä. Hapokkuutta kuitenkin tarvitaan.
Vispipuuroa nautittiin lapsena iltapalalla kesäisin. Nyt me nautitaan sitä jälkkärinä, aamupalana ja välipalana. Itse asiassa silloin kun tekee mieli. Ihanan kuohkea ja hapokas raparperivispipuuro on mielestäni parhaimmillaan vaniljakastikkeen kanssa, mutta tällä kertaa laitoin mukaan hieman mansikkaa ja kirpeää raparperihilloa. Mieheni suosii pelkkää maitoa perinteisesti.
Hihhih ainakin minun mielestäni! Tämä kahvila-konditoria-leipomo on helmi.
Ihastuin Pasticceria Vassalliin jo reilu vuosi sitten, kun hain sieltä hääaamuksi meille tytöille pieniä herkkuja. Kurkkaa halutessasi herkulliset hääaamun hetket tästä postauksesta. Vassalli sijaitsee Gardajärvellä Salòn kaupungissa ihan vanhankaupungin ytimessä. Mikä siitä tekee täydellisen? Hmmm.. mistä aloittaisin? Vaaleanpunaisista pöytäliinoista ehkä?
