Tervetuloa uudelle herkkumatkalle. Jos seuraat Instagramissa videoitani, niin ehkä huomasit, että vietimme tänä vuonna kartanojuhannuksen Lahemaan kansallispuistossa Virossa. Kauniin luonnon keskellä sijaitsee Vihulan kartano, joka on ollut siellä jo 1500-luvulta lähtien. Ihanuutta! Rakastan maalaisromantiikkaa ja kartanoita. Ja tämä reissu oli täynnä molempia!
Joku kysyi mistä tämän paikan bongasin. Se taisi olla itseasiassa matkamessuilta alkuvuonna. Viime vuonna vierailimme Töyrylässä (lue lisää täältä) ja kun tavoitteena on tutustua ainakin yhteen kartanoon kesässä oli tällä kertaa Vihulan vuoro. Mahdollisuus lähteä Vihulaan tuli sattumalta, kun muut juhannusmenomme peruuntuivat tai vaihtuivat. Hyvä näin, nautimme nimittäin suunnattomasti kartanojuhannuksestamme.
Vihulan Kartano – herkkuja ja maalaisromantiikkaa
Vihulan kartano sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta. Kartano ja sen alue koostuu useasta rakennuksesta. Kartanon alueella on spa, ”uimahalli” ja höyrysauna, kahvila, taverna, kartanon oma ravintola, lampi (tai oikeastaan joki), puutarha, museoita ja paljon erilaisia kesäaktiviteetteja pyöräilystä souteluun. Asuimme kivirakennuksessa, jossa on aikoinaan ollut vodkatislaamo. Nykyään vodkasta muistutti rakennuksen yhteydessä toimiva vodkamuseo. Huoneet henkivät vanhaa aikaa ja sen lisäksi niissä oli ripaus ylellisyyttä, kuten poreamme kylpyhuoneessa.
Heti asetuttuamme kohteeseen päätimme mennä testaamaan kartanon tavernan. Puiset pöydät ja rustiikkinen fiilis välittyivät jo tavernan terassilla ja tunnelma oli vastakohta kartanon illallisravintolalle, jossa herkuttelimme hienommin. Ruoka oli maukasta ja ”tavernamaista”. Palvelu oli loistavaa. Vatsat täynnä ja tyytyväisinä oli hyvä aloittaa viikonlopun vietto.
Lohta, kartanon piimäleipää ja munavoita.
Silakoita, juuston, kesäsipulin ja tomaatin kanssa.
Tutustuimme kartanon alueeseen pienellä kävelyretkellä ja löysimme kartanon puutarhan, jossa kasvoi kaikkea mahdollista omenoista laventeliin. Harmillista oli se, että puutarhasta ei ehkä ehditä pitää niin hyvää huolta kuin pitäisi. Katseltavaa ja ihailtavaa oli kuitenkin loputtomasti! Pionit, marjapensaat ja suurimmat ikinä näkemäni raparperikasvustot jäivät erityisesti mieleeni!
Keräsin läheiseltä niityltä juhannuskimpun. Hotellihuone pitää aina koristella kukilla. Välillä tilaan hotelliin valmiiksi kimpun, kuten tein Pariisin reissullamme. Kukat piristävät, tuoksuvat ja tuovat tunnelmaa.
Kartanon aamiainen tarjoiltiin pääkartanon kauniissa ja valoisassa salissa. En halunnut häiritä muita asukkaita ja en kuvannut salia valitettavasti. Aamiainen oli monipuolinen, runsas ja herkullinen. Hei, valikoimissa oli syötäviä kukkia ja vaniljaviinereitä! Kuka voi valittaa? En ainakaan minä. Erikoismaininta pitkään haudutetulle kaurapuurolle, joka oli taivaallista kirsikkahillon kanssa.
Juhannuspäivänä vuokrasimme pyörät ja lähdimme polkemaan rannalle, jonne oli kartanolta noin 4 kilometrin matka. Ahomansikoiden ja kissankellojen reunustamalla mökkitiellä oli hauska polkea kohti rantaa, joka avautui upeana eteemme puiden lomasta. Emme uskaltautuneet kuitenkaan uimaan viileän sään takia.
Illalla pienen suostuttelun (uskomatonta, että tällainen romanttinen aktiviteetti kaipaa suostuttelua!) jälkeen vuokrasimme soutuveneen ja vietimme unohtumattoman kaksituntisen kartanon joella. Lumpeen lehtiä, linnun laulua, tyyni tunnelma ja pullo kuohuvaa. Ihan parasta!
Illallista kartanon ravintolassa. Ruoka oli herkullista, mutta erityismaininta menee ehdottomasti palvelulle, joka oli todella asiantuntevaa ja ystävällistä. Myrskysäässä maistui maukas kurpitsakeitto. Vihulassakin siis myrskysi. Sähköt olivat poissa pari tuntia iltapäivällä ja puiden oksia löytyi sieltä täältä seuraavana päivänä.
Jälkiruoaksi syömäni annos marinoituja luumuja, kotitekoista karameljäätelöä ja crumblea oli jumalaista. Oi luumut kun kypsytte pääsette lautaselleni ♥ Aion tehdä tätä herkkua vielä kotona. Ehkä jaan reseptin tänne blogiinkin.
Ihanaa viikonloppua! Toivottavasti vakuutin edes yhden teistä, että Vihulaan kannattaa matkustaa viikonlopuksi!
♥Anni
Näyttää ja kuulostaa niin upealle paikalle ?
Oli kyllä käynnin arvoinen kesäpaikka 🙂 Suosittelen! Ihanaa viikonloppua!
Kävin juuri metsässä sain mustikoita, nyt etsin reseptiä, niinpä teen tuon vanhan kunnon Mummon mustikkapiirakan. Mutta samalla vilkaisin tätä plogiasi, täytyytpä panna mieleen nuo Viron kartanot. Ja jatkossa taidan käydä täällä muulloinkin.
Hei Marja, kiitos kun jätit kommentin ja löysit blogista muutakin mielenkiintoista kuin mustikkapiirakan. Olet lämpimästi tervetullut vierailulle uudestaankin!